Piispan vaalin ensimmäisellä kierroksella tiedotusvälineet tekivät yhteishaastatteluja ehdokkaista. Ohessa on Jari Jolkkosen antamia vastauksia.
Kirkko ja koti -lehdelle
Mikä kristinuskossa on sinulle vaikeinta?
Kristittyinä olemme usein eläneet uskoamme kelvottomasti todeksi, tehneet pahaa toisille ja jakaantuneet eri porukoihin. Katumisen aihetta on kertynyt. Eikä yhtään lohduta, että ateismin historia on ehkä vieläkin synkempi.
Mitä ongelmia on Raamatun käyttämisessä uskon ja etiikan oppikirjana?
Raamattu on enemmän rakkauskertomus kuin oppikirja. Se kertoo, kuka Jumala on, mitä hyvää hän on tehnyt ja mikä on hänen tahtonsa. Siksi se on kirkolle rakas ja ohjeellinen. Vanha ikä voi olla sekä vahvuus että haaste. Raamattu on kestänyt kulutusta, mutta miten soveltaa henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin tai nykyajan ongelmiin 2000 vuotta vanhaa pyhää Kirjaa? Se on mahdollista, mutta vaatii työstämistä.
Mitä ei -toivottuja ilmiöitä näet suomalaisessa kristillisyydessä?
Osaamme ottaa tosissaan inhimillisen kärsimyksen, mutta voisimme silti osoittaa rohkeammin iloa. Osaamme julistaa Jumalan armoa, mutta olemme joskus velttoja korjaamaan omaa elämäämme. Tosin meitä luterilaisia pidetään kansainvälisestikin hitaanpuoleisina parannuksentekijöinä. Toivoisin myös, että kristittyinä oppisimme välttämään leimaamista ja keskustelemaan fiksusti Jumalasta ja elämästä.
Miten arvioit vanhoillislestadiolaisen liikkeen oppia pelastuksesta luterilaisen uskon näkökulmasta?
Meidän pitäisi arvostaa sitä, että vanhoillislestadiolaiset tahtovat sitoutua Raamattuun, luterilaiseen tunnustukseen ja kirkon toimintaan. Eikö juuri tältä yhteiseltä pohjalta voisi turvallisesti kehittää seurakuntaoppia siten, että Jumalan pelastava toiminta voitaisiin nähdä myös oman liikkeen ulkopuolella?
Miten kirkon pitäisi reagoida uusateismin haasteeseen?
Nyt ollaan asian ytimessä. Ateisteja ei pidä pelätä. Parhaimmillaan he tekevät tärkeitä kysymyksiä ja auttavat tarkentamaan uskomme perusteita. Mutta valitettavasti suurin osa uusateistien uskontokritiikistä osuu hutiin ja on älyllisesti löysää. Esimerkiksi Richard Dawkins piirtää kristinuskosta vääristellyn pilakuvan ja kuvittelee sitten voittaneensa sen. Ateistien omat vastaukset elämän perimmäisiin kysymyksiin ovat yhtä uskonvaraisia kuin muidenkin. Eettiset ihanteetkin ovat usein lainaa kristinuskosta.
Ensiksi kristittyjen pitää oppia perustelemaan kristinuskoa myös älyllisesti. Toiseksi pitää haastaa rohkeasti ateismien ongelmakohtia. Kolmanneksi pitää elää vahvemmin todeksi kristillistä lähimmäisen rakkautta. Vasta aito rakkaus voi sulattaa estoisen sydämen ja avata sen Jumalan hyvyydelle.
Mitä kirkollisia asioita haluat edistää/vastustaa käyttäessäsi piispan valtaa mielipidevaikuttajana?
Juuri nyt pitäisi keskittyä rakentamaan luottamusta kirkon eri laitojen välille. Herätysliikkeiden ja seurakuntien välistä yhteyttä pitää vahvistaa, vaikka se monessa paikassa toimiikin. Köyhistä huolehtiminen, luterilaisen identiteetin vahvistaminen, vahva jumalanpalveluselämä, lasten kasvurauhan puolustaminen ja kristillisen kasvatuksen tukeminen ovat tärkeitä. Ylipäänsä seurakunnan perustyön hyvä hoitaminen on minusta ratkaisevaa. Sitä pitää tukea.
Onko sinulla piispana jotain erityistä annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun?
Piispan pitää puolustaa hyvän elämän edellytyksiä, erityisesti niitä, joita muut eivät puolusta. Tärkeää on, että puheenvuorot nousevat reilusti kristinuskon lähtökohdista. Pelkästään nykyajan muotitrendien seurailu ei riitä. Piispan pitäisi myös nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun kirkon kasvatuksen ja diakonian ammattilaisten piiristä tulevia viestejä.
Mihin suuntaan haluat ohjata papiston teologista ajattelua?
Perehtyminen Raamatun, kirkon opin ja jumalanpalveluselämän tutkimukseen kuuluvat papin ydinosaamiseen. Sitä ihmiset odottavat. Ja se auttaa pappia jaksamaan. Nykyaikana länsimaissa papin pitää selvittää itselleen myös teologian ja luonnontieteiden suhde. Nykyisin jo rippikoulussa ja toimituskodeissa törmätään naturalistisiin näkemyksiin, joiden mukaan luonnonlait selittävät kaiken eikä Jumalaa tarvita. Papin pitää olla valmis käymään keskustelua uskomme perusteista.
Miten autat vaikeisiin ilmapiiri- ja ihmissuhdeongelmiin ajautunutta seurakunnan työyhteisöä?
Järkevä kysymys. Mielestäni jokaisessa tuomiokapitulissa tarvitaan pysyvä sovittelujärjestelmä. Ratkaisujen avaimet ovat aika maallisia. Kuuntele kaikkia osapuolia, myös heidän tunteitaan. Pysy tasapuolisena. Ole oikeudenmukainen ja sitkeä. Kirkasta perustehtävä. Auta löytämään yhteisiä tavoitteita. Tunnusta työntekijöiden aikuisuus – ja auta heitä kantamaan aikuisten lailla vastuuta ongelmien ratkaisuista. Valvo, että ratkaisuihin sitoudutaan.
Mistä puutteestasi kärsit eniten?
Arvostan kurinalaisuutta. Tuskastun, kun saan itseni kiinni väärästä mukavuudenhalusta. Tahtoisin myös oppia kärsivällisyyttä.
Iisalmen Sanomille
Hyväksyttekö henkilökohtaisesti naispappeuden?
Kyllä. Ja vaimokin hyväksyy – hän on pappi.
Pitäisikö samaa sukupuolta olevilla olla oikeus tulla vihityksi kirkossa?
Sekä kirkon uskonkäsityksen että nykyisen lainsäädännön mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Tällä on pitkät perinteet ja johdonmukaiset perustelut, eikä se ole suunnattu ketään vastaan. Kirkolliskokous on päättänyt pitää kiinni tästä vakaumuksesta. Samalla se on korostanut jokaisen ihmisarvoa ja antanut tilaa papeille, jotka tahtovat rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan. Kirkon työntekijän tulee olla valmis asettumaan rinnalle, kuuntelemaan ja tukemaan jokaista ominaisuuksiin tai suuntauksiin katsomatta. Näiden päätösten mukaan tahdon toimia.
Pitäisikö kirkon tiivistää yhteistyötä eri uskontosuuntausten, esimerkiksi Luther-säätiön kanssa?
Yhteistyö sekä omien herätysliikkeittemme että muihin kirkkoihin kuuluvien kristittyjen kanssa on välttämätöntä. Ekumeenisuus nousee luterilaisen uskon ytimestä. Luther-säätiön kanssa yhteistyö on myös mahdollista. Mutta se edellyttää, että säätiö purkaa ensin kilpailevan kirkkojärjestyksensä. Kirkossa voi olla voimassa vain yksi kirkkojärjestys, josta päätetään kirkolliskokouksessa.
Pitääkö nykyisiä seurakuntia yhdistää?
Seurakuntien hallinnon pitää palvella kirkon hengellistä perustehtävää. Siksi seurakuntien ydintoimintojen, kuten jumalanpalvelus, diakonia ja kasvatus, tulee pysyä ihmisiä lähellä. Nykyisen kehityksen vaarana on, että maaseudulle muodostuu köyhiä pikkuseurakuntia ja kaupunkeihin hahmottomalta tuntuvia mammutteja. Hyviä kokemuksia on saatu mallista, jossa seurakunnat yhdistyvät seurakuntayhtymäksi, mutta säilyvät itsenäisinä. Tällöin yhtymä hoitaa vain lakisääteiset asiat, ja säilyy kevyenä ja tehokkaana. Myös kappeliseurakunnissa väki on usein tyytyväistä.
Mikä on tulevan piispan suurin haaste hiippakunnassa?
Juuri nyt uusi piispa, olipa hän kuka tahansa, joutuu kohtaamaan kolme kovaa haastetta. Ensiksi kirkon sisäiset kiistat syövät voimia. Toiseksi länsimaissa käytännön materialismi ja maallistuminen vieroittavat ihmisiä itsestä ja Jumalasta. Kolmanneksi seurakunnat joutuvat selviämään kuntarakenteen tuomista muutospaineista. Näistä haasteista kukaan piispa ei selviä yksin. Tarvitaan yhteistyötä. Parhaiten avaraa kansankirkkoa rakennetaan, kun sitoudutaan rohkeasti kirkon uskoon ja keskitytään hengelliseen ydintehtävään. Silloin erilaisuudesta voi tulla rikkaus.
Kotimaa -lehdelle
Milloin Raamattua käytetään oikein, milloin väärin?
Luterilaisessa kirkossa Raamattua luetaan Kristuksen läpi. Jeesuksen sanat ja teot ovat kuin nuottiavain, joka antaa oikean sävellajin, ohjaa keskukseen ja auttaa kuulemaan Raamatun pelastussanoman kokonaisuutta. Tämä estää omaksumasta fundamentalistista raamattukäsitystä, joka ei tee eroa keskuksen ja periferian välille.
Raamattua käytetään oikein, kun laki ja evankeliumi erotetaan toisistaan. Silloin laki pysyy voimassa ja evankeliumi puhtaana. Toki Raamattua pitää tutkia tieteellisestikin, kunhan ymmärretään tieteellisen metodin rajat. Raamattua käytetään väärin, kun siitä luetaan omia ideologisia näkemyksiä, joita siellä ei ole, ja vaaditaan muitakin sitoutumaan niihin.
Ovatko Raamatun ihmeet totta? (esimerkkejä: Jeesus kävelee vetten päällä, Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista, Jeesuksen ruokkimisihme kahdella kalalla ja viidellä leivällä)
Kun me uskomme Jumalan luoneen maailmankaikkeuden, on johdonmukaista ajatella, että hän loi luonnonlaeiksi kutsumamme vakiot, jotka pitävät maailmaa koossa. Yhtä johdonmukaista on uskoa, että Luoja voi myös ylittää ne. Hän voi esimerkiksi syntyä ihmiseksi Kristuksessa ja tulla läsnä olevaksi ehtoollisleipään ja -viiniin.
Jeesuksen ihmeet ovat kuin sakramentteja. Ne paljastavat Jumalan erityisen toiminnan Kristuksessa ja tähtäävät uskon syntymiseen.
Uskotko siihen, että Vanha testamentti julistaa Kristusta? Miten?
Uskon. Uuden testamentin mukaan Kristus oli läsnä jo luomisessa. Siksi on luonnollista, että ensimmäiset kristityt katsoivat Vanhan testamentin messiasennustusten viitanneen Jeesukseen.
On hyvä muistaa, että Vanhalla testamentilla on arvo kristittyjen pyhänä kirjana riippumatta siitä, miten sen koetaan julistavan Kristusta. Vanhan testamentin arvoa yritetään kiistää aika ajoin. Jotkut väittävät, että sitä ei otettaisi pyhien kirjojen kaanoniin, jos sellaisesta päätettäisiin nyt. Mutta jo varhaisen kirkon uskontunnustukset nojaavat tietoisesti myös Vanhaan testamenttiin.
Kirkkotie-lehdelle
Miksi vastasit myöntävästi, kun Sinut kutsuttiin piispaehdokkaaksi?
Ratkaisu ei ollut helppo, sillä viihdyn nykytehtävässäni. Perimmäinen syy suostumiseen oli ihmisten vakavissaan esittämä kutsu ehdokkaaksi. Minulle oli tärkeää, että kutsujat edustavat eri kirkollisia ryhmittymiä. Myös koti-ikävä vaikuttaa. Olen kotoisin Ilomantsista ja vaimo Sonkajärveltä Savosta. Kuopion hiippakunta tuntuu erityiseltä.
Mitä Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus (Minä uskon Jumalaan…) merkitsevät sinulle pappina ja kristittynä?
Raamattu on Jumalan sana, jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa. Juuri siksi se on kristityille pyhä ja rakas. Lyömäaseeksi sitä ei ole tarkoitettu. Uskontunnustus tiivistää ne Raamatun perusvakaumukset, jotka yhdistävät kristittyjä aina ja kaikkialla. Samalla siinä kiitetään Jumalaa hänen hyvistä teoistaan. Jokainen pappi on luvannut molempiin sitoutua. Minä myös. Teen sen mielelläni.
Laajassa kansankirkossamme esiintyy jyrkkiäkin ristiriitoja eri ryhmittymien välillä. Miten pyrkisit piispana ratkomaan ristiriitoja ja luomaan yhtenäisyyttä Kuopion hiippakuntaan?
Keinovalikoima on tuttu ekumeenisesta liikkeestä. Pitää tunnustaa erilaisuus, kuunnella toisia ja antaa tilaa eri näkemyksille. Toisaalta pelkkä moniäänisyys ilman yhteistä totuuspohjaa muuttuu sekasorroksi. Siksi piispan pitää nähdä yhdistävät vakaumukset ja pitää niistä rohkeasti kiinni. Leimaamisen sijasta pitää keskittyä asiaan ja arvovallan sijasta argumentteihin.
Millainen Suomen ev.lut. kirkko meillä on näkysi mukaan Kuopion hiippakunnassa kahdenkymmenen vuoden päästä?
Unelmani on, että seurakunnissa on rikas ja lämmin jumalanpalveluselämä. Jäsenet kantavat vastuuta seurakunnastaan ja toisistaan. Työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja kirkon elämään sitoutuneita. Seurakuntien hallinto palvelee hengellistä tehtävää, ei päinvastoin. Synnistä ei ole päästy eroon, mutta tärkeämpää on, että sitä vastaan yhdessä taistellaan.
Miten aiot toimia, jotta kirkosta pako ei jatkuisi?
Kirkon yhteydessä halutaan elää, kun sen elämään on jokin kiinnekohta. Kirkosta erotaan, jos se koetaan merkityksettömäksi. Siksi pitää vahvistaa jäsenten omaa hengellistä elämää. Luotan hyvän perustyön voimaan. Mutta tarvitaan myös terästäytymistä ”sisälähetyksessä” eli uskostaan vieraantuneiden suomalaisten tavoittamisessa.
Onko kirkko pannut varoja liikaa seiniin ja jättänyt ihmisten hädästä huolehtimisen liian vähälle?
Ihmisten hädästä huolehtiminen on tärkeämpää kuin kiinteistöomaisuus. Kyllä seurakunnalla kirkko pitää olla, ja toimistokin tarvitaan. Mutta muusta voidaan tarvittaessa tinkiä. Tällä hetkellä seurakuntien toiminnasta lähes 50 % menee kasvatuksen ja diakonian kaltaiseen hyväntekeväisyyteen. Minusta tämä painopiste on oikea.
Pitäisikö pakollinen uskonnonopetus lopettaa kouluista?
Ei. Uskonnot ja arvot vaikuttavat vahvasti kaikissa kulttuureissa ja niitä pitää oppia lukemaan siinä missä kieliäkin. Oman uskontoon perehtyminen auttaa rakentamaan omaa minuutta. On tutkittu fakta, että selkeä identiteetti helpottaa kohtamaan avoimesti toisia uskontoja ja vakaumuksia. Etiikka on kiinteä osa uskonnonopetusta, ja ilman eettistä herkkyyttä muutumme itsekkäiksi porsastelijoiksi.
Tulkaa kaikki -liikkeelle
Mikä Raamatun kohta puhuttelee Sinua erityisesti tällä hetkellä?
Kuulun niihin, jotka helsinkiläisen eksegetiikan opiskelu vähitellen vieraannutti Raamatun lukemisesta. Olen joutunut opettelemaan lukemista uudestaan, ja siksi kysymys ilahduttaa. Nyt puhuttelevat Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.”
Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
Maalliseen hallintolakiin on kirjattu mainiosti hyvän hallintokäytännön perusteet. Niitä ovat esimerkiksi lainalaisuuden, yhdenvertaisuuden, tarkoitussidonnaisuuden, objektiivisuuden ja luottamuksensuojan periaatteet. Niiden mukaan kirkossakin pitää toimia.
Pitäisikö seurakuntien osallistua ns. vanhan virkakannan (naispapittoman) messutoiminnan järjestämiseen?
Seurakunnilla ei ole velvollisuutta järjestää vanhan virkakannan mukaisia messuja tai muitakaan erityismessuja. Eikä seurakunnissa voida järjestellä työvuoroja sukupuoliperusteisesti. Seurakunta voi kuitenkin antaa tiloja käyttöön erimerkiksi herätysliikejärjestöille. Näin tapahtuu nykyisin useissa seurakunnissa, ja tätä suositeltiin myös herätysliikejärjestöjohtajien ja piispojen yhteisessä tahdonilmauksessa vuonna 2009.
Tulisiko kirkon siunata rekisteröidyt parisuhteet?
Ruotsin kirkon kehityksen jälkeen on hyvä rehellisesti tunnustaa, että rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen jäisi ilmeisesti välietapiksi tiellä kohti sukupuolineutraalin avioliiton siunaamista. Todelliset vaihtoehdot näyttävät siten olevan joko kirkkomme nykyinen ratkaisu tai samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaaminen. Sitoudun kirkkomme vuonna 2010 tekemään kokonaisratkaisuun. Siinä pidetään kiinni kirkon avioliittokäsityksestä, puolustetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisarvoa ja annetaan tilaa samaa sukupuolta olevien parien kohtaamiseen.
Miten toimisit, että omastamme jakaminen vahvistuisi kirkossa ja yhteiskunnassa?
Usein varsinkin meillä keskiluokkaisilla on kiusauksena kuvitella, että rahan lahjoittaminen tai pelkkä verojen maksaminen riittää. Mutta Kristus meni pidemmälle. Auttamisen lisäksi hän myös samaistui heikko-osaisiin. ”Minä olin sairas ja vankina, ja te kävitte minua katsomassa.” Vaikka en osaakaan samaistua kaikkiin kärsiviin, uskon, että tässä samaistumisessa on yksi avain.
Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
Olisi osattava erottaa ne kristilliset perusvakaumukset, joista pidetään kiinni maailman tappiin asti ja ne ”adiafora-asiat” eli ehdonvallan asiat, joista voidaan olla vapautuneesti eri mieltä ykseyttä vaarantamatta. Uskon myös, että pitää pyrkiä kasvotusten tapahtuvaan keskustelunyhteyteen eri liikkeiden välillä. Vain silloin voi syntyä luottamusta. Parhaiten luottamusta rakentaisi, jos erilaiset ja vähän erimielisetkin liikkeet voisivat tehdä konkreettisesti yhdessä jotakin, vaikkapa diakonian tai lähetyksen alalla.
Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen kotisivujen lukijoille?
Arvostan, että yhtenä liikkeen tavoitteena on luottamuksen ja sovinnon rakentaminen eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille. Rukoilen, että uskaltaisimme kirkossa eri liikkeiden jäseninä pyrkiä yhdessä lähemmäs Kristusta ja lähemmäs toisiamme. Molemmat ”kohteet” kuuluvat yhteen – ja ovat paljon haasteellisempia kuin yleensä kuvittelemme.
Kotimaa 24-verkkopalvelulle
Onko rekisteröity parisuhde este papiksi vihkimiselle?
Papiksi vihkiminen perustuu kokonaisarvioon. Sukupuolinen suuntautuminen tai perhemuoto ei ole rekrytointiperuste suuntaan eikä toiseen. Kokonaisharkintaan kuuluu, että pitää kuunnella vihkimystä hakevan omia näkemyksiä. Tarvitaan myös tuomiokapitulin hyväksyntä. Lisäksi on otettava huomioon lainsäädäntö. Oikeudellisesti rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon työssä.
Mistä asioista haluaisitte Luther-säätiön kanssa keskustella? Mikä olisi keskustelun päämäärä?
Luther-säätiötä yhdistää Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ennen kaikkea rakkaus yhteiseen luterilaiseen tunnustukseen. Se on arvokasta ja sitä haluan vaalia. Uskon ja rakkauden takia kirkossa pitää kuitenkin olla myös yhteinen järjestys. Jokainen pappi lupaa sitoutua sekä kirkon tunnustukseen että kirkon järjestykseen. Ei voi valita vain toista.
Luther-säätiön säännöt pyrkivät tosiasiallisesti korvaamaan kirkkolain ja järjestyksen. Jos kuka tahansa voi perustaa hiippakuntia, luoda piispan virkoja, vihkiä pappeja tai hoitaa sakramentteja, se johtaa anarkiaan. Sellainen ei käy. Oikea oppikaan ei siihen oikeuta.
Olisitteko valmiita keskustelemaan myös seurakuntien tilojen luovuttamisesta Luther-säätiön jumalanpalveluskäyttöön?
Seurakunnan tilojen käytöstä päättää kukin seurakunta, ei piispa eikä piispainkokous. Itse ajattelen, että kokonaiskirkollisella tasolla pitäisi ensi purkaa kilpailutilanne, jossa säätiön omat säännöt korvaavat kirkkojärjestyksen. Sen jälkeen seurakuntien olisi helpompi olla suopeita tilojen lainaamisessa.
Kirkkotie-lehdelle
Millä mielellä lähdette piispanvaalin toiselle kierrokselle?
Olen nöyrästi kiitollinen luottamuksesta. Se yllätti, vähän hämmensikin. Keskustelut Jaanan, Miikan, Pauliinan, Tapanin ja Sakarin kanssa olivat hyvä kokemus. Tahdon sisaria ja veljiä kiittää. Sanoin vaalipaneeleissa, että tulipa piispaksi kuka hyvänsä, hän ei selviä yksin. Kirkkoa rakennetaan yhdessä. Usein toisella kierroksella keskustelu kärjistyy, toivon, ettei nyt käy niin.
Mitä asioita haluaisitte vaalikeskusteluissa nostaa erityisesti esille?
Tuntumani mukaan seurakuntalaisia mietityttää erityisesti kolme aihetta. Ensimmäinen koskee arjen kristillisyyden puolustamista. Miten seurakunta voisi olla rakas koti sekä rohkeasti tunnustaville että arasti tunnusteleville? Toinen koskee sitä, miten tavoitamme kirkosta vieraantuneita. Tässä tarvitaan ennakkoluulottomia avauksia. Kolmas koskee seurakuntien rakennemuutosta. Miten turvataan se, että seurakunnan ydintoiminnot, kuten jumalanpalvelus, diakonia ja kasvatus, pysyvät ihmisiä lähellä myös maaseudulla.
Vastaukset on annettu joulu-tammikuun aikana. On mahdollista, että toimitukset ovat tiivistäneet ja editoineet vastauksia ennen julkaisua.