Erikoinen tyyppi tuo Jari Jolkkonen. Puhuu tai kirjoittaa hän mitä tahansa, niin aina siitä oppii jotakin.
Joskus asia sanotetaan niin nasevasti, että ahaa-lamppu syttyy. Tämä riekkistaito ei kuitenkaan ole pelkkää retoriikkaa, vaan se perustuu asian syvälliseen hallintaan. Jari tietää, mistä on kyse, puhutaan sitten uskonnonfilosofiasta, Raamatun tulkinnasta, teologian historiasta, luterilaisesta uskosta, liturgiasta, kirkon hallinnosta…listaa voisi jatkaa, mutta jääköön tähän.
Ihmettelen joskus, mihin Jarin osaaminen perustuu. Mutta äkkiähän sen keksii. Hän on poikkeuksellisen lahjakas kaveri ja kiinnostunut kirkon kannalta oikeista asioista. Lisätään tähän vielä monipuolinen työhistoria yliopistossa ja kirkossa, joka huipentuu viimeisten vuosien näköalapaikkaan piispainkokouksen pääsihteerina. Tällä yhdistelmällä syntyy melkoinen osaaja.
Otetaan yksi esimerkki oikeista kiinnostuksen kohteista. Näiltä sivuilta löytyy Jarin esitelmä uusateismista. Kannattaa katsoa. Hän esittelee siinä jumalankieltämisen historiaa, keskeisiä argumentteja ja kristikunnan vastauksia niihin. Näin lukijalle osoitetaan vakuuttavasti, että ajatteleva ihminen voi hyvin sitoutua jumalauskoon, se ei vaadi tosiasioiden kieltämistä tai aivoitsemurhaa. Pikemminkin on päinvastoin. Mitä kriittisemmin pohditaan tieteen, tietämisen ja uskonnon kysymyksiä, sitä enemmän uskolle löytyy älyllistä tilaa.
Ei ihme, että melkeinpä innostuin lukiessani Jarin esseetä. Tämä kaveri osaisi varustaa kirkon väkeä aikamme haasteiden kohtaamiseen. Olisipa hienoa saada tällainen piispa hiippakuntaan.
En mielestäni puhu ylisanoja, vaan kerron aidosti omasta kokemuksestani. Jari on monta kertaa kirjoittanut ja puhunut sellaista, josta olen oppinut paljon. Se ei ole mikään pieni saavutus, sillä olen vaativa vastaanottaja – monet asiat jo käyty läpi, ote kriittinen ja oppimiskyky huono. Ja kateeksi ei käy tippaakaan, kun me painitaan aivan eri sarjassa.
Toivottavasti Jari ei ota tästä paineita. Sanotaan varmuuden vuoksi sekin, että aina ei tarvitse olla satasella iskussa, keskinkertainenkin anti riittää. Vaan kun Jarin keskinkertainen on laudaturtasoa….
Kari Kuula, Kuopion Puijon seurakunnan kappalainen, teologian tohtori
Vuonna 1995 ilmestyi nuori pastori Jari Jolkkonen Männistön seurakuntaan lyhyeksi ajaksi avuksemme. Seurakunnan kirkkoherrana minulla oli päänsärky, miten seurakuntamme normaali viikkotoiminta järjestetään. Pappeja oli sairaus- ja vuosilomilla sekä rippikoululeireillä. Tässä tilanteessa Jari oli vähintään kullan arvoinen mies. Pyysin Jaria keskustelemaan papin työstä ja erityisesti toimituksista. Sanoin, että sinulla on nyt ollut yksi hautaus. Miten toimitit se? Jari kertoi soittaneensa leskelle.He olivat yhdessä menneet paikalle, johon hauta oli määrä avata. Sitten hän oli ……. Totesin, ettei minulla ole yhtään parempia eikä viisaampia neuvoja. Kiitin häntä erinomaisesta oppitunnista. Toivon, että vaikka minulla ei ikäni vuoksi enää ole äänioikeutta piispan vaalissa, saisin oppia elämäni loppusuoralla Jarin syvällisessä opetuksessa kun hän toimii Kuopion hiippakunnan piispana. Äänioikeutetut, valvokaa ! Jouko Pirskanen, Kuopion Määnistön seurakunnan kirkkoherran virasta eläkkeellä oleva rovasti