”Tradition is the living faith of the dead; traditionalism is the dead faith of the living” eli “traditio on edesmenneitten elävää uskoa, kun taas traditionalismi on elävien kuollutta uskoa”. Näin slovakialaista sukujuurta ollut ja vuonna 2006 kuollut amerikkalainen teologi Jaroslav Pelikan määrittelee tradition ja traditionalismin välisen eron. Siinä missä traditionalismi on tällä hetkellä elävien kuollutta uskoa, siinä aito traditio tekee meidät osallisiksi siitä uskosta, joka on elävöittänyt ja ravinnut menneitten sukupolvien uskoa, toivoa ja rakkautta.
Kristillisen kirkon eksistentiaali eli olemassaolon perusmuoto on traditio. Kirkko elää traditiossa ammentaen elinvoimansa traditiosta ja työntyen eteenpäin traditiona. Traditio on “kuolematon”, koska se jatkaa elämäänsä jokaisen kristillisen sukupolven uskossa ja elämässä.
Piispa on tradition kantaja ja välittäjä. Kyetäkseen olemaan tradition kantaja ja välittäjä piispalta edellytetään tradition tuntemusta ja sen hallintaa. Hänellä täytyy olla silmää ja hajuaistia havaita ja haistaa, missä elävöittävän tradition purot ja joet solisevat.
Tradition tuntemus ja hallinta eivät lankea kirkon viranhaltijan osaksi kuitenkaan itsestään. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Piispan jos kenen täytyy olla perehtynyt kirkon vaalimaan traditioon perusteellisemmin ja syvällisemmin kuin ne, joiden paimeneksi hänet kutsutaan. Oli sitten kysymys ekumeenisista neuvotteluista tai arkisen seurakuntatyön synnyttämien teologisten ongelmien ratkaisusta, molemmissa tarvitaan tradition hallintaa ja sen suomaa kristillistä uskontajua.
Tohtori Jari Jolkkonen on yksi niistä piispakandidaateista, jolle on suotu tilaisuus kurkistaa kirkollisen tradition aarrekammioon. Kärsivällisesti ja vaivoja säästämättä hän on tunkeutunut luterilaisen traditiomme ytimiin ja hankkinut tutkimustyöllään sellaisen henkisen ja hengellisen pääoman, joka luo piispalliseen viranhoitoon sisältöä ja vakautta. Vaikka oma luterilainen traditiomme kattaakin vain neljänneksen kaksituhattavuotisesta kirkollisesta traditiosta, tästä huolimatta sen aitoperäinen tuntemus ja hallinta onnistuu vain siltä, joka rohkenee reformaation tutkimustuloksiin vedoten tarkastelemaan ja arvioimaan sitä lännen kirkon yhteisen tradition valossa. Tohtori Jolkkoselta tällainen tarkastelu ja arviointi onnistuvat.
Pauli Annala, Yliopistonlehtori, dosentti, Helsingin yliopisto